Elämää koronan kanssa

                                    ELÄMÄÄ KORONAN KANSSA.

 

     Niin se vaan nyt on, elämme koronaviruksen hallitsemassa maailmassa.Toki me emme ole yksin tämän vitsauksen kanssa, vaan se on kansainvälinen eli globaali, kuten nykykielellä sanotaan. Me, yli setsenkymppiset olemme erityisen huomion kohteena. Meitä kehoitetaan pysymään kotona, kauppa ja apteekkiasiat pitäisi antaa muiden hoidettavaksi ja resptien uusiminen, pankkiasiat ym. muut toiminnat pitäsi hoitaa netissä. Entäpä jos meillä ei ole esim. lapsia omalla paikkakunnalla, kaikki eivät voi, eivätkä osaa käyttää nettiä, olemmeko valmiit antamaan omien, mahdollisesti intiimienkin asioiden hoitamisen vieraille ihmisille? Kuulin tänään jopa mainittavan, että olemme karanteenissa. Mielestäni karanteeni ei ole oikea sana kuvaamaan elämistämme. Tietysti meitä kehoitetaan pysymään mahdollisimman paljon kotona, mutta olen sitä mieltä, että jos tunnemme itsemme terveiksi, meillä ei ole yskää eikä kuumetta katson että olemme oikeutettuja hoitamaan omia välttämättömiä asioita. Voi siellä kaupassa jättää sen "turvavälin" toisiin asiakkaisiin. Eikä kassajonossakaan tarvitse mennä edellisen asiakkaan niskaan hengittämään, eikä päästää takana olevaa ihan iholle. Itse suosin itsepalvelukassoja, niissä ei yleensä ole tungosta.

     Väliin tuntuu, täältä kotiperspektiivistä että korona on kohta ohi, tai sitä liioitellaan, mutta todellisuus on että olemme vasta virus hyökkäyksen alussa. Näin ainakin asiantuntijat vakuuttavat ja heitä meidän on uskominen. On jopa väläytetty, että meidän ikäihmisten rajoitukset jatkuisivat jopa vuoden loppuun. Toivottavasi ei niin pitkään. 

   Selvää jokatapauksessa on, että kaikki kerhomme ja muu toiminta on keskeytetty koko kevään toimikauden ajan. Ts. Emme kokoonnu mihinkään yhteiseen kerhoon ennen kuin se on turvallista. Toivottavasti se jollain aikaa ensi syksynä on mahdollista. Nämä samat ongelmat koskevat myös Kuopion piiriä, sekä liitoa. Sama tilannehan se on myös  muilla eläkeläisjärjestöillä. Emme siis ole yksin tilanteen kanssa. Toivon hartaasti, että tilanne normalisoituisi mahdollisimman pian, joten jäämme odottamaan.

           Toivotan kaikille meille voimia ja kärsivällisyyttä kestämään tämä poikkeuksellinen tilanne. Ymmärrän, että jos on yksin asian kanssa, on joskus vaikeaa kestää näitä rajoituksia. Mikäli vähäkään pystyy kannatta lähteä ulkoilemaan, pitää vaan välttää lähi kontakteja, vaikka siellä tulisikin tuttuja vastaan. Toki riittävän ( n.2 m) turvavälin päästä voi tietenkin vaihtaa ajatuksia.

                          Koronahan ei meitä lannista Pertti.